Torben Meyer: Franz Schubert – laulun mestari

”Schubertin musiikissa on suloa sen olematta silti sentimentaalista, ja hänen laulunsa saattavat olla meilekin naiivin yksinkertaisia, mutta samalla niissä on aitoa tunnetta.”

Franz Schubert on Sibeliuksen ohella lempisäveltäjiäni. Elämänkertojen ja klassisen musiikin ystävänä minua alkoi kiinnostaa tuon romantiikan ajan säveltäjän elämäntarina mestarillisten sävellysten takaa. Hänestä ei ole järin kirjoitettu elämänkertoja ja ainoa löytämäni suomenkielinen elämänkerta on 1940-luvulta.

Franz Schubert syntyi perheeseen, jossa suurin osa lapsista oli kuollut pieninä. Hänen isänsä oli opettaja ja hän tahtoi poikansa seuraavan isänsä jälkiä. Franzia ei opettajanhommat kiinnostaneet, vaan hän halusi oppia soittamaan ja säveltämään. Hänestä tulisi säveltäjä, näin hän päätti, isänsä vastustuksesta huolimatta. Pienestä asti musikaalisesti lahjakas Franz joutui myöhemmin vähäksi aikaa opettajaksi, mutta vain välttääkseen armeijan.

Schubertin elämä oli täynnä vastoinkäymisiä, suruja ja köyhyyttä. Hän pidettiin lahjakkaana, jopa hänen opettajansa pitivät häntä itseään lahjakkaampana. Lahjakkuudestaan huolimatta onni ei ollut myötä oikein missään. Schubert oli nuhjuinen, haaveleva ja epäkäytännöllinen mies, joka ei välittänyt säännöistä eikä koskaan lukenut kunnolla nuottejaan läpi ja jonka työt jäivät usein kesken. Ahkerasta sävellystyöstään huolimatta hän ei eläessään koskaan rikastunut ja hän joutui vähävaraisuutensa takia myös hyväksikäytön kohteeksi.

Schubert ihaili Goethea ja sävelsi tämän runoja. Hänen ystävänsä Spaun yritti löytää keinoja, jotta nämä kaksi taiteen mestaria kohtaisivat ja lopulta hän itse kirjoitti Goethelle. Vastausta ei tullut koskaan, mutta vuosien päästä runoilija oli kuullut jossakin Schuberitn sävellyksen ja ihastui siihen. Goethen lisäksi hän ihaili Beethovenia, jonka tapasikin. Kuolinvuoteellaan Beethoven lueskeli Schubertin lauluja ja totesi:

”En tunne tarkemmin tätä Schubertia, hän selitti, mutta hänessä tuntuu piilevän jumalallinen kipinä.”

Tuo jumalallisen kipinän omaava mies kuoli lavantautiin vain 31-vuotiaana. Tästä kirjasta löysin kauniiden sävellysten takaa kohtaloonsa alistuneen miehen, joka eli musiikille. Onneksi Schubert lyhyen ja onnettoman elämänsä aikana kuitenkin ehti säveltämään teoksia, joissa hän elää iäti.

Torben Meyer: Franz Schubert – laulun mestari, kustannusosakeyhtiö Fennia 1947, 176s